Kansainvälisessä ilmastonmuutoksen hillintätyössä pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä globaalilla tasolla. Päästöt kuitenkin aiheutuvat aina jollain paikallisemman tason hallinnollisella alueella, jolla ilmastotyön toteutumista ohjataan omilla paikallistason toimilla. Päästövähennysten toteuttajina ovat tavoitteita asettavien ja ilmastopolitiikkaa toimeenpanevien julkisyhteisöjen lisäksi yritykset ja kotitaloudet, joille ilmastopolitiikan viestintää tulisi suunnata riittävän yksinkertaistetusti.
Ilmastoviestinnässä tulisi pyrkiä selkeyteen ja tietynlaiseen pehmeyteen, sillä sekaannuksella ja yleistyksillä aiheutetaan vain ylimääräistä vastarintaa yhteisen ja ainutkertaisen jaetun varallisuuden, ilmaston, suojelua kohtaan. Ilmastotavoitteiden saavuttamisen vuoksi ilmastotyöstä viestimisen tulisi olla johdonmukaista sekä kansallisella että alueellisella tasolla viestintuojasta riippumatta.
Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ilmastotyön parissa työskentelevät asiantuntijat usein epäonnistuvat asiansa viestimisessä. Etenkin alueellisella tasolla tähän on osasyynä laskentojen hajautuminen ja koordinaation puute. Esimerkiksi kuntatason ilmastotyön parissa työskentelee nykyään useita julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita, joiden viestimät selvitys- ja tutkimustulokset saattavat poiketa toisistaan. Nämä poikkeamat aiheuttavat hämmennystä muun muassa alueiden luottamus- ja virkahenkilöissä, jotka eivät varsinaisesti ilmastoasioihin ole vihkiytyneet. Hämmennys ei edistä ilmastotyötä.
Miksi alueellisista päästöistä viestiminen on tärkeää, mutta toisaalta myös vaikeaa?
Suomen ympäristökeskus on toteuttanut kaikille kunnille ilmaista ja avointa alueellisten kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa vuodesta 2020 lähtien. Tulokset ovat kiinnostaneet laajasti. Tähän yksi syy saattaa olla se, että alueellinen päästölaskenta koskettaa suoremmin kansalaisia kansallisen päästökehityksen uutisointiin verrattuna. On mahdollista, että alueellisen päästötiedon tarjoaminen edistää ilmastonmuutoksen hillinnän omistajuutta tuomalla hieman konkretiaa abstraktien globaalien ja kansallisten päästökäsitteiden ympärille. Tästä johtuen muun muassa paikallislehdet ovat kiinnostuneita levikkialueensa kuntien päästöjen sektorikohtaisesta jakautumisesta sekä päästöjen kehityksestä.
Alueiden kasvihuonekaasupäästöjen kehityksen viestintä, ja myös tulkinta, on kuitenkin useista syistä johtuen haastavaa ja epäonnistumisille altista. Ensinnä, päästöjä lasketaan usein eri tavoin, jotka Suomessa jaetaan alue-, käyttö- ja kulutusperusteisiin laskentatapoihin. Toiseksi, kuten edellä mainittu, laskentoja toteuttavat useat tahot, joiden käyttämät laskentaperiaatteet poikkeavat toisistaan monin tavoin. Tarkat eroavaisuudet eivät ole edes laskijoiden keskuudessa tiedossa, sillä laskenta-aineistot ja -menetelmät voivat olla osittain liikesalaisuuksia. Kolmanneksi, päästötietojen seuranta ei sellaisenaan tarjoa avaimia päästövähennysten toteuttamiseen ja esimerkiksi kotitalouksien voi olla vaikea hahmottaa miten vähentää toiminnallaan kunnan taseessa näkyviä päästöjä.
Eri tahot ovat toteuttaneet alueellista kasvihuonekaasupäästölaskentaa erilaisista lähtökohdista. Julkishyödykkeen näkökulmasta laskentaa toteuttavat Suomen ympäristökeskus ja Tilastokeskus, kun taas useille konsulttiyhtiöille laskenta on liiketoimintaa. Toisistaan eroavista lähtökohdista huolimatta olisi tärkeää, että laskentoja tuottavien toimijoiden välillä vallitsisi ymmärrys laskentaperiaatteiden eroista. Lisäksi olisi hyvä sisäistää laskentatahojen roolijako tiedontuottajina sekä tiedontuottajille itselleen että tuloksia hyödyntäville tahoille.
Kulutusperäisten päästöjen seuranta on yhä suositumpaa
Suomen kunnat ovat aktiivisia ilmastotyön toteuttajia ja lähes sata kuntaa kuuluukin ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijäkuntien Kohti hiilineutraalia kuntaa (Hinku) -verkostoon. Alueellisen ilmastotyön valtavirtaistuttua ja kuntien ilmastosuunnitelmien myötä edelläkävijyyden määrittely tapahtunee tulevaisuudessa uusien indikaattoreiden ja seurantojen kautta.
Esimerkiksi, moni ”alkuperäinen” edelläkävijäkunta on yhä enemmän kiinnostunut alueensa kulutusperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä. Vuonna 2022 Sitowise pilotoi kuntien kulutusperäisten päästöjen laskentaa ja jatkaa työtä edelleen vuonna 2023. Suomen ympäristökeskus puolestaan kehittää omalla tahollaan kulutusperäisten päästöjen laskentaa ilmaiseksi kaikille kunnille, ja julkaisi tiedot ensimmäistä kertaa tammikuussa 2023.
Suuntaus kulutusperäisten päästöjen seurantaan on toivottavaa, sillä siinä paikallistasolla tapahtuvan toiminnan globaalit ilmastovaikutukset sisäistetään suoremmin jokapäiväiseen arkeen. Pelkästään tuotantoon perustuviin päästöihin keskittyminen saattaa antaa yksipuolisen käsityksen alueellisista päästöistä ja voi piilottaa tehtyjen toimenpiteiden globaaleja päästövaikutuksia.
Koska alueperusteisessa laskennassa ei huomioida kaikkia alueen ulkopuolelle suuntautuvaan kaupankäyntiin liittyviä päästöjä, on vaarana, että osa päästöistä ulkoistetaan kunnan alueen ulkopuolelle muualle Suomeen tai ulkomaille. Tällöin päästövähennykset tietyllä alueella voivat johtaa päästöjen lisääntymiseen toisaalla, vaikka alueella kulutus jatkuisi samanlaisena tai jopa kasvaisi.
On kuitenkin huomattava, että jo kansallisella tasolla kulutusperäisten päästöjen laskenta on verrattain monimutkaista ja epävarmuuksia sisältävää alueperusteiseen näkökulmaan verrattuna, alueellisista laskennoista puhumattakaan. Laskentaan liittyy huomattavia aineistohaasteita, joiden ratkaisemiseksi ei ole vielä olemassa tilastointirakenteita. Laskentoja toteuttavilla tahoilla ei ole käytössään esimerkiksi kattavia aineistoja kotitalouksien kulutuskäyttäytymisestä, tarkkoja tuotekohtaisia päästöarvioita tai yksityiskohtaista tietoa tuontihyödykkeiden alueellisesta kulutuksesta. Aineistorajoitteiden vuoksi on helppo ymmärtää, miksi alueperusteiset laskentaperiaatteet ovat vakiinnuttaneet asemansa niin kansallisten kuin alueellisten päästöinventaarioiden laadinnassa.
Kasvihuonepäästöjen erilaiset laskentaperiaatteet
Tyypillisesti raportoinneissa noudatetaan alueperusteisia laskentaperiaatteita, jotka huomioivat alueen maantieteellisten rajojen sisäpuolella muun muassa suoraan fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä muodostuvat päästöt. Suomessa Tilastokeskus laskee kuntakohtaiset alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt.
Kulutusperusteisessa laskennassa huomio sen sijaan kiinnittyy alueen kotitalouksien ja julkisen hallinnon kulutuskäyttäytymiseen, ja alueen päästöiksi lasketaan kaikki alueella kulutettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoketjuissa syntyneet päästöt niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kulutusperäisiä päästöjä laskevat muun muassa Suomen ympäristökeskus ja konsulttiyhtiö Sitowise.
Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa alueiden ja kuntien päästötietopalvelussa käyttämät käyttöperusteiset laskentaperiaatteet sijoittuvat alue- ja kulutusperusteisen laskennan välimaastoon.
Laskentoja toteuttamaan tarvitaan eri tahoja
Suomessa alueellisten kasvihuonekaasupäästöjen laskentojen suhteen on erittäin hyvä tilanne, sillä tiedontuottajia on useita, joiden palvelut soveltuvat erilaisiin tarpeisiin. Suomen ympäristökeskuksen kaikille kunnille ilmaiseksi tuottamat käyttöperusteiset päästötiedot summautuvat kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tietoihin ja laskentaperiaatteet ovat täysin yhteneväiset kaikille kunnille, mutta tietoa tuotetaan hitaammin kuin mihin konsulttiyhtiöt kykenevät.
Kulutusperäisten päästölaskentojen suhteen tilanne tullee olemaan samankaltainen. Suomen ympäristökeskus tuottaa päästötiedot kaikille kunnille useamman vuoden viiveellä, jota määrittää kansallisella tasolla päivitettävät perusmallit. Viivettä paikkaavat laskentapalveluita tarjoavat yhtiöt, jotka pystyvät räätälöimään ja toteuttamaan laskennat pienemmälle kuntajoukolle tilauksesta nopeallakin aikataululla.
Viestinnän tehtävä on varmistaa, että laskentojen viestit ymmärretään samoin laskentatahosta riippumatta
Ilmastopolitiikan tavoitteena tulisi olla pyrkimys päästöjen vähentämiseen siten, että toimet samanaikaisesti ohjaavat päästöjen vähentämiseen yhdellä alueella ja estävät niiden kasvun toisaalla. Ainoastaan alueperusteisiin laskelmiin perustuvat päätökset eivät välttämättä palvele tätä päämäärää, minkä vuoksi ymmärrystä tarvitaan myös kulutukseen perustuvista päästöistä.
Jotta ilmastotyö ja päästökehityksestä viestiminen olisi tehokasta, tulee laskentatulosten puhutella kansalaisia, julkisyhteisöjä sekä yrityksiä. Eri laskentatavat tuottavat tietoa päästöistä erilaisilla luokituksilla, joista osa koskettaa suoremmin kuntalaisia ja osa alueellista ilmastotyötä ohjaavia tahoja. Tämän vuoksi tarvitsemme erilaisia tarkastelutapoja.
Päästölaskentamarkkinoilla on tilaa useammille toimijoille, jotka tuottavat tietoa etenkin erilaisin aikatauluin. Päästölaskentaa toteuttavien tahojen tulee kuitenkin huolehtia siitä, että päästötuloksien analyysia lukevat ymmärtävät laskentojen pääviestit samoin laskentatahosta riippumatta.
Kirjoittaja
Santtu Karhinen
Suomen ympäristökeskus (Syke)